15 kesäkuuta 2016

kivun hehtaarit

1

on kesäpäivänseisaus ja vain minun silmäni sumenevat
vain minun silmäni hapuilevat sadepilviä horisontissa
vain minun silmäni viipyilevät kuurosateen merkeissä

horisonttiin asti hunajaista kauraa
kaukaisuuteen saakka kermaista ohraa
puimurit leikkaamassa kirkuvaa rypsiä

on kesäpäivänseisaus ja vain minun silmäni sumenevat
en enää koskaan tule näkemään värejä kuin melkein
tulen huomaamaan muistavani ne ainoastaan melkein

2

painavan paahteen jälkeen
rankkasade siellä missä
on pelkkää peltoa
kilometrikaupalla
pelkkää peltoa

arkeologia

kun kaivinkoneiden kourat on jo laskettu levolle
minä kaivan murtunein kämmenin hautaa
kaavoille ihmiskehon rajatusta fysiikasta

minun sormistani, jäällä hitsatuista nostokurjistani,
nousevat todisteet raudan riittämättömyydestä
siitä kuinka tulessa taotut kourat murtuvat kun minä

yli lääketieteen
yllän yli tieteen ihmeiden