14 elokuuta 2014

Viimeinen sivu

Hyllyn päällä pölyä
kirjoja kuolemasta

Ja että muistaisin jokaisen sanasi
revin sormeni paperiviilloille
ja etten koskaan unohtaisi lauseitasi
annan kivun koskettaa sivun vaihtuessa

Avaan muistoni sinusta aina uudelleen
mietin lukuja joita et koskaan kirjoittanut
ja sanoja jotka jäivät sanomatta
ja pöly kasaantuu hyllyn päälle

Minne suru ei yllä sen ystävyys täyttää ikuisesti

Auringonlaskuja kaupungin yllä
salaisuuksia kauneuden takana
pitseihin käärittyä melankoliaa
röyhelöihin kiinni jäänyttä nuoruutta

Illat muuttuvat uusiksi aamuiksi
lokakuut kietovat kesät harmaiksi muistoiksi
pimeiksi pimeiksi talviksi

Olemme vuoroin täynnä tyllin keveyttä
vuoroin teelitroja ja tomusokerileivoksia
toivoa joka ei lähde ihmisestä koskaan