24 maaliskuuta 2014

Sumumieli

Puiden paljaat oksat tuulessa
harmaa ja sumuinen maa ikkunani takana
kylmyys joka koskettaa sormiani muttei vielä sydäntäni.

Jos osaisin, piirtäisin routaisen maan ääriviivat paperille;
mäntyjen juurakot huurteessa,
koivujen kelmeät kaarnat tihkusateessa.
Tältä näyttää odotus, tältä näyttää melankolia
juuri ennen kuin tyhjyys koskettaa sydäntä.

Jos osaisin, piirtäisin suruni ääriviivat paperille
mutta kylmyys on jo kovettanut sormeni, ne ovat
tyhjät ja paljaat koivunoksat.

09 maaliskuuta 2014

Kehä

Sanat ovat lukkiutuneet sisälleni
ne toistuvat päässäni merkityksettöminä kaikuina
kiertävät köyttä kun yöbussi kiertää kehäänsä pimeässä,
halkoo autiot kerrostalojen pihat,
lävistää valokeilallaan omakotitalojen kuusiaidat.

On helmikuu, sanat ovat lukkiutuneet sisälleni.
Jouluvalot on sammutettu, sälekaihtimet laskettu,
bussin ikkunoiden takana näen pelkkää pimeää.
Vain tien mutkista lasken etäisyyttä kotiin, vielä on matkaa.

Sanotut sanat joita en saa ulos itsestäni
muodostavat uusia lauseita joiden kaiut ovat samoja kuin vanhojen
kiertävät uutta köyttä kun yöbussi kiertää vanhaa kehäänsä.
Vielä on mutkia kotiin, vielä on avaamattomia köysiä ja sanoja,
ne purkavat toisiaan aina uusiksi mutkiksi ja solmuiksi.