28 syyskuuta 2013

Kymijoki, Korian silta

Tällä sillalla hellyyteni muuttui kivuksi kasvoillasi.
Aika muutti poskesi mustelmat anemiaksi,
nyt rakkauteni on skolioosi selkärangassasi,
laskimotukos keuhkoissasi,
tulevaisuuden notkolle painavat pitkät vuodet.

Sillat ovat valtimoita, joet sileää lihasta,
tahdosta riippumatonta kuten kerran koetut tunteet,
menneisyyden rytmihäiriöt ja haalistuneet ruhjeet
ja allamme verta sakeampana virtaava Kymijoki.

11 syyskuuta 2013

Matkalla ikuisuuteen

Eräänä sunnuntai-iltana joutsenet veivät kipusi pois,
elämän katoavaisuus muuttui todeksi edessämme.

Aina kunnes on meidän vuoromme lähteä
kannamme rintalastojemme alla helmiäisiä muistoja sinusta,
siitä kuinka kaunis hymysi oli ja kuinka jaksoit nauraa,
siitä kuinka elämänilosi valaisi meidätkin kirkkaudellaan.

Kyyneleet katoavat syyskuisiin sateisiin,
joutsenista jäi kevyt valkoinen kosketus mieliimme kuin hento lohtu,
olet jo kaukana matkalla ikuisuuteen, sydämissämme silti yhtä lähellä,
muistoissamme aina läsnä.


*
Aina niin positiiviselle Essille.

08 syyskuuta 2013

Viva Emptiness

Vuodet muuttuvat kymmeniksi ja sormissani tyhjyydeksi. Aika ei silitä poskeani, ei paranna haavojani. Siellä missä joskus oli turva, on painajaisia nyt, ne eivät pääty heräämiseen, ne alkavat siitä. Sekuntikellolla lasken hereilläolotunteja, elottomia päiviä, mätäneviä vuosia.

Kerran näin rotkoon päättyvän valtatien, sen varrella varoittavia kylttejä ja kynttilöitä hypänneille. Minä yritin hypätä myös, mutten pystynyt, silloin silmissäni kasvoi vielä kituva toivo. Mutta sekunnit muuttuivat tunneiksi, tunnit vuosiksi ja vuodet valuttivat mätäänsä toivon päälle. Siinä missä minä kerran näin rotkoon päättyvän valtatien, siinä minä nyt kadun.

Kerran haavani peitettiin hoitavin sitein. Hetkeksi verenvuoto tyrehtyi, hetkeksi luulin löytäneeni turvan, sitten haavat alkoivat peittää siteitä likaisella visvalla. Siteet loppuivat kaksi vuotta sitten, visvaus ei vieläkäään, tämä painajainen, elämä, ei koskaan.

Sekuntikello puskee aikaa eteenpäin, lasken tunnit, päivät ja vuodet. Ruokin itseäni tyhjyydellä, ja vuodet muuttavat tyhjyyden haavojeni hoitajaksi.


Katatonia - Evidence (levyltä Viva Emptiness)

04 syyskuuta 2013

Akrakadabra; akrobatia! (Nuorallinen tasapainottumuutta)

Anna kaikkien tähtien loistaa nyt yön pimeydessä.
Kuljemme kohti seuraavaa kaupunkia, kohti seuraavaa yleisöä.
Yksikään meistä ei nuku vankkureissaan, eivät tiikerit,
trapetsitaitelijat, eivät tulennielijät, en minä.

Kuljen kohti huutavaa yleisöä, ihmisjoukkoa poissa tasapainostaan,
kuljen kohti korkealle asetettua nuoraa, aina poissa tasapainostani,
ja rukoilen: anna kaikkien tähtien loistaa nyt yön pimeydessä,

anna minun loistaa.