18 toukokuuta 2013

Heinäkuun perinnöksi jättämien jälkien tarkoitus; muistuttaa ikuisesti


Ei yksi auringonkierto riitä.
Tulkoon uusi kesä, tulkoon uusi valo,
paljastakoon heinäkuu vanhat arpensa.

Välttelen sinua kuten välttelen muistojani maniasta,
yritän unohtaa miten sanat eivät tarttuneet minuun,
miten valvotut vuorokaudet repivät meitä erilleeen.

Ei yksi auringonkierto riitä parantamaan heinäkuun arpia.
Ei uusi valo tee muuta kuin revi kahtia, pitäisi valita tulevaisuus,
valita elämä, mutta se mitä luulin painajaiseksi muuttui valossa todeksi.

14 toukokuuta 2013

(Enemmän kuin) huolensa vertaiset


Äidin huoli painaa 59 kiloa ja on 166 senttiä pitkä,
kuin se ei yksin riittäisi on kaksi muutakin huolta,
hieman pienempiä vain, vielä kasvavia.

Silloinkin kun välimatkaa on satoja kilometrejä,
äitini näkee painajaiset puolestani,
herää ja avaa silmänsä pimeässä
kantaa kaikki 59 kiloa puhdasta huolta sydämessään.

Ja minä mietin miten raskas taakka se on kantaa,
miten kukaan sitä jaksaa, sen on oltava salaisuus
jota kaikki äidit pitelevät sydämen sisimmissä kammioissaan,
sen nimi on äidin rakkaus, lapsen ainoa varma asia maailmassa.

*

Äitienpäivä 2013

04 toukokuuta 2013

Darjeeling First F/Blush


Kevyehkössä keväässä hänen on helpompi hengittää
talven tummentama mieli vaalenee hennoksi vihreäksi
aivan kuten Darjeelingin ensisato hänen teekupissaan.

Ja teenlehdistä voi lukea rakkautta
joka on alkanut hiljaisena lumen alla,
tehnyt versoa ensimmäisessä lämmittävässä auringossa,
edennyt hiljaa ja varoen kuten ensirakkaudet ylipäätään
odottaen vaiti lupaa puhjeta kukkaan.

Ja talvi väistyy kuten hänen lukemissaan kirjoissa,
väistyy sopuisasti luovuttaen ottamansa mielet keväälle,
sen tuomalle kevyelle Darjeelingille,
sen varjelemalle ensirakkaudelle,
ja kevät antaa ensimmäisille versoille luvan aueta kukkaansa.

Oheneva


Hänen harsonohut olemuksensa häntä vahvemmassa tuulessa, 
hänen vaieten mutta vakaasti pimenevä mielensä tässä myrskyssä.
Kuinka kauas häntä kantaa sairas ajatus onnesta numeroiden pienetessä, 
kuinka monta metriä sekunnissa, kuinka monta vuotta tulevaisuuteen,
kuinka kaunis on maailma numeroin mitattuna.

Ja siinä missä mennyt on jo punnittu ja kaduttu,
on tulevaisuus kaukainen haave, se ei koskaan ala, 
ei edes sitten kun kaikki on jo tapahtunut.

Niin monta metriä sekunnissa ettei ehdi koskettaa,
niin monta kertaa kuin on yritetty, niin monta kertaa voi tuntea harsoa sormissaan,
hänen pienenevien numeroidensa painaumia kämmeselällä,
niin kaunis maailma, niin kaunis että sen kauneus painaa kasaan,
niin painava maailma että vain ohuin sen kestää.